Valoa nurkassa.
Täytyy myöntää, että olen melko kehno kaikissa juhlapyhiin liittyvissä jutuissa. En koristele kotia mitenkään, milloinkaan. Jouluisin olemme olleet reissussa ja en oikein näe mitään ideaa ostaa tavaraa, joka pitää kerätä parin viikon kuluttua piiloon takaisin varastoon. Siksi tykkään
Kuka määrää sarvien paikan?
Siellä ne nyt komeilevat, sarvet. Eikö ole aika röyhkeät? :) Minua ihan naurattaa, koska ne jotka tuntevat meitä yhtään, tietävät että kumpikaan meistä ei voi sietää mitään metsästykseen liittyvää. Eli ne jotka eivät tunne, saattavat kysyä, että ammuitko
Tittidii! Niin kuin kerroin eilen, sain omasta mielestäni loistoidean. Siinä ompelun lomassa mietin, olisiko tällaisista ohjeista jollekin hyötyä. Olen elämäni aikana ommellut niin paljon, että tällaiset yksinkertaiset jutut ovat itselleni päivänselviä. Toivottavasti siis joku vähemmän ommellut saa tästä kipinän kaivaa
Hiirulainen.
Minun täytyy myöntää, että olen todella arka värien käyttäjä ja tämä koskee niin sisustusta kuin vaatetustakin. Kesällä ehkä innostun väreistä enemmän, mutta näin talven kynnyksellä olen yksi harmaa hiirulainen koko likka. Kodissammekin on vielä värit hieman hakusessa. En ole
Metsästääkö sun mies?
Ei, mutta meillä on sarvet. Ehkä poron? Mieheni metsästi ne meidän saunarakennuksestamme (hänelle ei voi antaa moottorisahaa käteen, saati asetta). Olen mallaillut niitä nyt vaikka minne. Ne kävivät hetken aikaa verannan seinällä, mutta siirsin ne kuitenkin sisälle. Nyt olen testannut
Uskotteko rakkauteen ensisilmäyksellä? Minä en ehkä rakkauteen, mutta ihastumiseen kyllä. Sellaiseen vatsanpohjan pyöräyttävään ja rinnassa muljahtavaan tunteeseen. Näin minulle kävi tässä yksi päivä. Olin ihan viattomasti ns. tappamassa aikaa (taas kerran) yhdessä vanhan tavaran liikkeessä ja näin täydellisen kauniin pariskunnan hyljättynä
Kristallipallo.
No enhän minä voinut jättää tätä kristallipalloa hyllylle nököttämään. Hintakin oli ihan inhimillinen, kolme euroa. Minä en saa kiksejä uutuuksista ja uudesta designista, vaan rakastan vanhoja tavaroita. Tämä rakkaus syttyi jo "nuoruudessani", jolloin seurasin hyvin läheltä antiikkibisnestä. Jos minulta kysyttäisiin
Nårpan verhoomolta, päivää!
Tämä on viimeinen verhoilupostaus hetkeen, ihan oikeasti. Tai no, never say never
Verhoiluprojekti nro menin jo laskuissa sekaisin….
Nettikirpparilta tein löydön. Kaksi kappaletta yhden setelin hinnalla. Pohjassa puusepän leima. Ajattelin, että kai näistä jotenkin kauniit saa. Pieni sunnuntaiajelu pitäjille ja tuolit kyytiin. Päälliset ovat melko huonossa kunnossa, samoin jalat vaativat hiontaa ja uutta väriä. Ihastuin näissä tuohon linjakkaaseen
Nahkaa ja nauhaa…
Niinpä minä sitten päädyin samanväriseen ratkaisuun, kun tuolin edeltävät päällisetkin olivat. Reunaan tosin valitsin himpun leveämmän nauhan harmaan/beigen sävyisenä. Purin vanhat päälliset pois, laitoin väliin yhden kerroksen levyvanua ja naulasin uuden keinonahan paikalleen. Ilme kyllä kirkastui huomattavasti, kun