Uskotteko rakkauteen ensisilmäyksellä? Minä en ehkä rakkauteen, mutta ihastumiseen kyllä. Sellaiseen vatsanpohjan pyöräyttävään ja rinnassa muljahtavaan tunteeseen. Näin minulle kävi tässä yksi päivä. Olin ihan viattomasti ns. tappamassa aikaa (taas kerran) yhdessä vanhan tavaran liikkeessä ja näin täydellisen kauniin pariskunnan hyljättynä
Kristallipallo.
No enhän minä voinut jättää tätä kristallipalloa hyllylle nököttämään. Hintakin oli ihan inhimillinen, kolme euroa. Minä en saa kiksejä uutuuksista ja uudesta designista, vaan rakastan vanhoja tavaroita. Tämä rakkaus syttyi jo "nuoruudessani", jolloin seurasin hyvin läheltä antiikkibisnestä. Jos minulta kysyttäisiin
Nårpan verhoomolta, päivää!
Tämä on viimeinen verhoilupostaus hetkeen, ihan oikeasti. Tai no, never say never
Verhoiluprojekti nro menin jo laskuissa sekaisin….
Nettikirpparilta tein löydön. Kaksi kappaletta yhden setelin hinnalla. Pohjassa puusepän leima. Ajattelin, että kai näistä jotenkin kauniit saa. Pieni sunnuntaiajelu pitäjille ja tuolit kyytiin. Päälliset ovat melko huonossa kunnossa, samoin jalat vaativat hiontaa ja uutta väriä. Ihastuin näissä tuohon linjakkaaseen
Nahkaa ja nauhaa…
Niinpä minä sitten päädyin samanväriseen ratkaisuun, kun tuolin edeltävät päällisetkin olivat. Reunaan tosin valitsin himpun leveämmän nauhan harmaan/beigen sävyisenä. Purin vanhat päälliset pois, laitoin väliin yhden kerroksen levyvanua ja naulasin uuden keinonahan paikalleen. Ilme kyllä kirkastui huomattavasti, kun
Verhoiluprojekti nro 4
Verhoiluprojektit jatkuu! Mukanani on kulkenut kaksi vanhaa tuolia viimeisen kymmenen vuoden ajan. Ne muuttivat luokseni ensimmäiseen sinkkuyksiööni. Verhoilin ne silloin mustalla antiikki(teko)nahalla. Sitten muutin Kuopioon, toiseen sinkkuyksiööni ja verhoilin ne vaihteeksi valkoisella tekonahalla. Tästä on kulunut nyt ainakin kuusi vuotta, ellei
Makumatka Portugaliin
Yksi syy, miksi kannattaa matkustella on eri maiden ruokakulttuuri. Tämän totesimme viikonloppuna, kun testasimme Portugalilaista perinneruokaa omassa keittiössämme. Kaikki sai alkunsa viime kesäiseltä Portugalin matkaltamme, tarkemmin Lissabonista. Kävimme syömässä pikkuisessa, pariskunnan pyörittämässä Cantinho Lusitano ravintolassa (oikeastaan sanoisin sitä bistroksi). Bistro sijaitsee
Verannan budjettisisustus.
Tervetuloa meille! Tässäpä meidän talomme käyntikortti, veranta. Verannan sisustus sai alkunsa meidän tumman viininpunaisesta ulko-ovesta. Viininpunainen ei ole minun lemppariväri, ei ollenkaan. Ajattelin taas, että mitä et voi peittää korosta, joten verannan "punainenlanka" löytyi melko helposti. Veranta
Verannalla.
Vähän REALITYA kehiin! :) Vanhassa talossa vanhan talon tavalla. Tässäpä muutama kuva viileästä verannastamme. Muuton aikana ja sen jälkeen verannalle kulkeutui kaikenlaista roinaa. Onhan se todella kätevä tila säilyttää tavaraa, mitä ei tarvitse ihan koko ajan tai mille
Olemme nyt asuneet reilun kuukauden omakotitalossa. Onko elämämme muuttunut jotenkin mullistavasti? No, minäpä kerron muutaman asian, jotka olen menneinä viikkoina huomioinut: - hämähäkit ovat ystäviä, varsinkin lukit - tuhatjalkaiset eivät ole ystäviä varsinkaan, kun kävelet aamulla pimeässä ilman silmälaseja ja katsot, että