Hiirulainen.
Minun täytyy myöntää, että olen todella arka värien käyttäjä ja tämä koskee niin sisustusta kuin vaatetustakin. Kesällä ehkä innostun väreistä enemmän, mutta näin talven kynnyksellä olen yksi harmaa hiirulainen koko likka. Kodissammekin on vielä värit hieman hakusessa. En ole
Metsästääkö sun mies?
Ei, mutta meillä on sarvet. Ehkä poron? Mieheni metsästi ne meidän saunarakennuksestamme (hänelle ei voi antaa moottorisahaa käteen, saati asetta). Olen mallaillut niitä nyt vaikka minne. Ne kävivät hetken aikaa verannan seinällä, mutta siirsin ne kuitenkin sisälle. Nyt olen testannut
Uskotteko rakkauteen ensisilmäyksellä? Minä en ehkä rakkauteen, mutta ihastumiseen kyllä. Sellaiseen vatsanpohjan pyöräyttävään ja rinnassa muljahtavaan tunteeseen. Näin minulle kävi tässä yksi päivä. Olin ihan viattomasti ns. tappamassa aikaa (taas kerran) yhdessä vanhan tavaran liikkeessä ja näin täydellisen kauniin pariskunnan hyljättynä
Nårpan verhoomolta, päivää!
Tämä on viimeinen verhoilupostaus hetkeen, ihan oikeasti. Tai no, never say never
Verhoiluprojekti nro menin jo laskuissa sekaisin….
Nettikirpparilta tein löydön. Kaksi kappaletta yhden setelin hinnalla. Pohjassa puusepän leima. Ajattelin, että kai näistä jotenkin kauniit saa. Pieni sunnuntaiajelu pitäjille ja tuolit kyytiin. Päälliset ovat melko huonossa kunnossa, samoin jalat vaativat hiontaa ja uutta väriä. Ihastuin näissä tuohon linjakkaaseen
Verhoiluprojekti nro 4
Verhoiluprojektit jatkuu! Mukanani on kulkenut kaksi vanhaa tuolia viimeisen kymmenen vuoden ajan. Ne muuttivat luokseni ensimmäiseen sinkkuyksiööni. Verhoilin ne silloin mustalla antiikki(teko)nahalla. Sitten muutin Kuopioon, toiseen sinkkuyksiööni ja verhoilin ne vaihteeksi valkoisella tekonahalla. Tästä on kulunut nyt ainakin kuusi vuotta, ellei
Makumatka Portugaliin
Yksi syy, miksi kannattaa matkustella on eri maiden ruokakulttuuri. Tämän totesimme viikonloppuna, kun testasimme Portugalilaista perinneruokaa omassa keittiössämme. Kaikki sai alkunsa viime kesäiseltä Portugalin matkaltamme, tarkemmin Lissabonista. Kävimme syömässä pikkuisessa, pariskunnan pyörittämässä Cantinho Lusitano ravintolassa (oikeastaan sanoisin sitä bistroksi). Bistro sijaitsee
Verannan budjettisisustus.
Tervetuloa meille! Tässäpä meidän talomme käyntikortti, veranta. Verannan sisustus sai alkunsa meidän tumman viininpunaisesta ulko-ovesta. Viininpunainen ei ole minun lemppariväri, ei ollenkaan. Ajattelin taas, että mitä et voi peittää korosta, joten verannan "punainenlanka" löytyi melko helposti. Veranta
Verannalla.
Vähän REALITYA kehiin! :) Vanhassa talossa vanhan talon tavalla. Tässäpä muutama kuva viileästä verannastamme. Muuton aikana ja sen jälkeen verannalle kulkeutui kaikenlaista roinaa. Onhan se todella kätevä tila säilyttää tavaraa, mitä ei tarvitse ihan koko ajan tai mille
Olemme nyt asuneet reilun kuukauden omakotitalossa. Onko elämämme muuttunut jotenkin mullistavasti? No, minäpä kerron muutaman asian, jotka olen menneinä viikkoina huomioinut: - hämähäkit ovat ystäviä, varsinkin lukit - tuhatjalkaiset eivät ole ystäviä varsinkaan, kun kävelet aamulla pimeässä ilman silmälaseja ja katsot, että